Yksi pitkäaikainen käsityöhaaveeni oli villalankakranssin teko. Omaan oveen en keksinyt sitten millään hyviä värejä, enkä edes tiedä sopisiko sellainen meidän oveen. Mutta äidinpä oveen sopii. Siispä yksi ilta päätin vain tarttua itseäni niskasta kiinni ja toteutin haaveen. Ja miten kivaa se olikaan!
Kranssi tuli valmiiksi yllättävän nopeasti ja koristeluvaihe oli ihan parhautta. Tuollaisten pienten huopakukkien tekeminen on ihan parasta, niistä tulee niin nättejä!
Lintumiehen vaimolle kranssiin oli laitettava toki pieni tirppa (tämä Tiimarista), joka määräsikin koko kranssin värimaailman.
Tykkään tästä. Ja niin tykkäsi onneksi äitikin.
Nyt mietinnän alla onkin sitten syksyisempi kranssi. Ja tietty jouluksi oma. Äitin ovi on nättinä :)
Comments
Post a Comment
Thank you for your comment.